Ote everstiluutnantti Mervin Willettin päiväkirjasta. Hän oli yksi ensimmäisistä brittisotilaista jotka vapauttivat Bergen-Belsenin vuonna 1945.

En voi antaa riittävän hyvää kuvausta kauhuleiristä jossa vietin kuukauden miesteni kanssa. Leiri oli pelkkää erämaata, paljas kuin kanatarha. Ruumiita lojui joka paikassa, osa isoissa kasoissa, toiset yksin tai pareittain siellä mihin olivat kaatuneet. Kesti vähän aikaa oppia hillitsemään auttamisen halu kun näki naisten ja lasten vaipuvan maahan ohi kävellessäni. Täytyi vain tottua ajatukseen että yksilöt eivät yksinkertaisesti merkitse mitään. Joku tiesi että viisisataa ihmistä kuoli päivittäin, ja että tämä tulisi jatkumaan viikkoja ennen kuin voisimme tehdä mitään millä olisi pienintäkään vaikutusta tilanteeseen. Ei ole kuitenkaan helppoa katsoa lapsen tukehtuvan kuoliaaksi kurkkumätään, tietäen että trakeotomia ja huolenpito pelastaisivat hänet. Joku näki naisen hukkuvan omaan oksennukseensa koska hän oli liian heikko kääntymään ympäri, ja miesten syövän matoja leipäpalasta, erottamatta näitä kahta toisistaan. Ruumiskasoja, alastomia ja rivoja, ja nainen joka oli niin heikko että joutui ottamaan kasasta tukea laittaessaan ruokaa jota olimme hänelle antaneet. Miehiä ja naisia kyykkimässä joka paikassa punataudin vaivaamina. Nainen pesemässä itseään antamallamme saippualla, vesitankista jossa kellui lapsen ruumis. Pian Britannian punaisen ristin saapumisen jälkeen, ehkä kuitenkin ilman mitään yhteyttä, leiriin saapui suuri määrä huulipunaa. Tämä ei ollut sitä mitä halusimme, vaadimme huutamalla satoja ja tuhansia muita asioita, en tiedä kuka oli pyytänyt huulipunaa. Toivon todella että tietäisin kuka huulipunan oli tilannut, koska hän oli lahjakas, täydellisen taiturimainen nero. Uskon että mikään ei auttanut näitä vankeja kuten huulipuna. Naiset makasivat sängyssä ilman lakanoita tai yöpukua mutta punatuin huulin, kulkivat pelkkä lakana olkapäillään, mutta helakanpunaisin huulin. Näin kuolleen naisen ruumispöydällä, ja hän puristi kädessään huulipunapuikkoa. Joku oli tehnyt jotain tehdäkseen heistä taas yksilöitä, he olivat ihmisiä, eivät enää pelkkiä käsivarteen tatuoituja numeroita. He pystyivät taas kiinnostumaan ulkonäöstään. Huulipuna antoi heille takaisin heidän ihmisyytensä.

Found on the webpage of the graffiti artist Banksy